torstai 14. maaliskuuta 2019

Ripaus positiivisempaa

Elämästäni on tullut ihan vähän helpompaa. Kohtauksia ei onnekseni ole tullut hetkeen. Mutta ei, tämä ei ole Tyksin ansiota. He eivät ole saaneet aikaiseksi yhtään mitään. Olen jopa pyytänyt, että saisin sitä keskustelu apua, mitä he ovat niin kovin kaikille POTS potilaille tarjonneet, mutta enpä ole saanut. Mielenkiintoista. Jokatapauksessa vointi on hiukan tasoittunut ja se on todella helpottavaa ja saa aikaan uskon paremmasta, mutta samalla pelon, koska se seuraava kohtaus oikein tulee.

Mutta nyt niihin positiivisiin pieniin asioihin, sillä olen kyllästynyt kirjoittamaan tästä huonosta tilanteestani. Sain yksityiseltä aivan mahtavan fysioterapeutin, joka ymmärtää tilanteeni täysin ja hänen käyntinsä ovat jotain aivan muuta, mitä sana fysioterapia tuo ekana mieleen. Lyhyesti sanottuna olemme pureutuneet juuri minun autonomiseen hermostooni. Erittäin kiva, kun on terveydenhuolloin ammattilainen jota näkee säännöllisesti ja hän oikeasti ymmärtää ja käyntiin ei tarvitse tsempata ja olla kertomassa, kuinka fysioterapia on ollut minulle vain pahasta.

Olen makoillut piikkimatolla joka päivä, kun en ole ollut kuumeessa. Se on samalla rentouttavaa ja tuntuu, että saa tehdä jotain ja siitä tulee hyvä mieli sillä kaipaan sitä, kun pystyy tekemään jotain. En tiedä, onko piikkimatosta apua, mutta ainakaan haittaa ei ole ollut, joten kokeilu jatkuu.

Niinä harvoina päivinä, kun minulla ei ole ollut pää kipeä, olen lukenut jotain kirjaa. Otin tavoitteeksi kivuttomina päivinä yhden sivun lukemisen, sillä on kiva, kun on tavoite ja tavoite on sellainen, että siinä on haastetta, mutta se on mahdollista saavuttaa.



Lisäksi jatkossa aion tehdä teille YouTube videoita, sillä siinä pääsisitte tutustumaan oikeasti minuun ja arkeeni sekä se olisi luultavasti helpompaa kuin kirjoittaminen kipeänä. 🤩

Nyt vain kevättä kohti siinä uskossa, että kaikki kääntyy pikku hiljaa parempaan päin. Välillä on vain pakko uskoa ja kirjoittaa jotain positiivista sillä ihan pienestäkin paremmasta hetkestä on oppinut nauttimaan aivan erilailla kuin ennen ja vaikka asiat tosiaan ovat huonosti niin ei yksi positiivinen postaus ainakaan hallaa tee.

Hyvää kevättä kaikille!🌿

💕Krista
//Instagram: kkristta

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kansanedustajilta rikosilmoitus Tyksin toiminnasta -Näin Tyks reagoi

Kansanedustajat tekivät rikosilmoituksen Tyksin toiminnasta minua kohtaan. Rikosnimikkeinä on vammantuottamus ja virkavelvollisuuden rikkominen. Lounais-Suomen poliisi vahvistaa että tapaus on otettu tutkintaan erikoistutkintaryhmässä. Ajattelin että tästä otettaisiin opiksi ja että Tyks alkaisi kohdella minua ihmisenä, mutta asiat ovat menneet vain pahemmaksi.
Minulta siis löydettiin yksityisellä puolella kohonneita dsDNA-vasta-aineita, joita käytetään lupuksen diagnosoimiseen. Minulla on todettu myös lektiinien puutos ja kärsin auringonvalon aiheuttamasta ihottumasta ja pahoinvoinnista, sekä jatkuvasta kuumeesta, jotka kaikki viittaavat SLE-sairauteen.

Olin varannut Helsingistä yksityisklikinkalta ajan yhdelle Suomen parhaista SLE-lääkäreistä. Eräs Tyksin lääkäri, joka ei mitenkään liity tähän lääkärikäyntiin, soitti minulle eilen ja sanoi: "Sinun aikasi yksityisklinikalla on peruttu. Katsotaan sitten keväämmällä uudestaan." 
Myös eräs toinen SLE-lääkäri, joka määräsi minulle jo lääkityksenkin sairauteen ilmoitti, että en sairastakkaan SLE:tä vaan toiminnallista sairautta. Onko Tyksistä soitettu myös hänelle ja kerrottu että Kristaa ei saa hoitaa? Kyseinen lääkäri ei puhunut minulle kertaakaan toiminnallisesta sairaudesta. Tyks siis käytännössä estää, että minua ei saada hoitaa myöskään yksityispuolella.

En ole edes pahimmissa mielikuvissa ajatellut, että homma menee tähän pisteeseen Suomessa. Toivottavasti rikostutkinnassa saadaan väärin toimineet lääkärit vastuuseen ja se johtaa toimenpiteisiin. Yleisesti ottaen pidän Suomen julkista sairaanhoitoa luotettavana, mutta en voi käsittää, että harvinaisissa/osittain tuntemattomissa tapauksissa ollaan valmiita menemään näin pitkälle, jotta saadaan potilas hiljennettyä.

Tässä linkki Turun Sanomien artikkeliin asiaan liittyen:  



Pitäkää huolta toisistanne!

💕 Krista

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Mahdottomasta mahdollista -sairauteni selvisi viimein

Olen taistellut vuodesta 2015 asti, mitä kummallisimmissa oireissa. Kärsien kuumeesta, kivuista, munuaistulehduksista, aurinkoihottumasta, pahoinvoinnista, kouristelusta, huonoista veriarvoista, POTS:ista ym JOKA päivä. Olen viettänyt tänä aikana sairaalassa sisällä lähemmäs 2 vuotta. Ensiksi minulle sanottiin, että kaikki on tutkittu. Sitten, kun ehdotin itse lisätutkimuksia sain vastaukseksi, ettei näille ole tarvetta. Loppujen lopuksi minulla ajateltiin olevan toiminnallinen häiriö. Tätä en kuitenkaan itse uskonut. Tiesin, että kaikki ei ollut kunnossa. Ongelmia terveyden kanssa tuli koko ajan vain lisää ja lisää.

Rupesin jo olemaan toivoton, kun en tiennyt enää, mitä tehdä parantuakseni. Mitä tehdä, kun lääkärit ovat lyönneet hanskansa tiskiin ja ehdottavat vain fysioterapiaa sekä psykoterapiaa... Juttelin erään itsekin harvinaista sairautta sairastavan kanssa ja hän ehdotti, että kävisin itse kaikki verikoetulokseni läpi. Siispä kirjasin kaikki oireeni ylös ja tilasin verikoetulokseni jokaisesta paikasta, missä niitä on otettu syntymästäni tähän päivään. Kirjasin kaikki poikkeavuudet ylös. Lektiinien puutosta, anemiaa, trombosyytit matalalla, valkosolut matalalla ym. Googlasin ja googlasin. Yhdistelin palikoita.

Lopulta eteeni tuli reuma sairaus nimeltä SLE (lupus). Kaikki oireet ja verikoetulokset täsmäsivät. Minulta ei ollut kuitenkaan koskaan otettu juuri tähän sairauteen diagnostista verikoetta. Varasin ensimmäisen reumalääkäriajan, minkä sain. Näytin paperille kirjoittamani asiat. Lääkäri sanoi, että oireeni kuulostavat SLE:ltä, muttei usko etteikö tätä olisi poissuljettu. Sanoin, että tiedän ettei ole. Lääkäri epäili minua, mutta olin varma asiasta. Halusin poissulkea tämän sairauden sillä en keksinyt enää muuta mahdollisuutta.

Verikoetulos valmistui. Se oli POSITIIVINEN. Minulla näyttää olevan SLE sairaus. Autoimmuuni sairaus, jossa kehoni taistelee itse itseään vastaan. Siihen ei ole parantavaa hoitoa, mutta siihen on lääkkeitä ja sairauden voi saada remissioon.

Moni olisi tässä vaiheessa järkyttynyt. Sinulta on juuri löytynyt vakava sairaus. Minä olin helpottunut ja niin iloinen. Paras joululahja ikinä. Vihdoin on selvinnyt, mikä minulla on ja miten sitä voidaan hoitaa. Vihdoin minua voidaan ihan oikeasti auttaa. Yli kolmen vuoden tuska saattaa vaihtua vielä oikealla lääkityksellä melko normaaliin elämään.

Älä koskaan luovuta! Olet itse itsesi paras asiantuntija. Mahdottomastakin voi tulla mahdollista!💪🏼 Joskus se työ täytyy tehdä vain itse, vaikka ”hyvinvointivaltiossa” asummekin. Välillä lääkäreitä pitää vain vähän auttaa.


💕Krista

P.S. Kaikki ketkä auttoivat minua pääsemään Brother Christmasin keräyksen turvin IVIG hoitoihin, ne eivät olleet turhia tai haitaksi. Hoito on yksi mahdollinen hoitomuoto tähänkin sairauteen. Kiitos kaikille, ketkä ovat minua tukeneet. Kiitos vertaistukijoille ja erityisesti poikaystävälleni. Tästä matkani vasta alkaa kohti terveempiä päiviä.❤️

//Instagram: kkristta

torstai 29. marraskuuta 2018

Jos lääkäri ei tiedä, mikä sinulla on, se paranee psykiatrisella osastolla

Olen joutunut nyt menemään ambulanssilla Tyksin päivystykseen 3x viikossa, koska mikään ei pysy taaskaan sisällä. Minulla on jatkuvasti 38 kuumetta ja kouristelen ym. Päivystystyksestä minun on jopa käsketty lähteä bussilla kotiin, vaikka jalkani kantavat parempanakin päivänä vain 2m. Odotin kuin kuuta nousevaa tällä viikolla ollutta neurologin aikaa. Vastaanotto meni huonosti ja minua ei kuunneltu ollenkaan, eikä minulta kysytty oikeastaan mitään. Jouduin törkeästi puhumaan neurologin päälle, jos halusin saada suun vuoron. Minulle kerrottiin, kuinka oireistoni olisi toiminnallista ja se paranisi fysioterapialla. Omakannassa kuitenkin luki, että minulla olisi CFS, ei POTSia, koska sitä ei voida todeta vuodepotilaalta ja autonomisen hermoston testi on täysin epäluotettava. Myös esim kuulon lähteminen toisesta korvasta ei ole virallista, koska voin itse kuulotutkimuksessa päättää kuulenko. Vaikka kuuloni on mennyt koko sairaus aikani huonompaan. CFS sairauteen Omakannassa minulle tarjottiin hoidoksi psykiatrista osastoa ja sen jälkeen minun pitäisi lähteä opiskelemaan, koska elämä ei voi junnata lääkärin mielestä paikallaan.

Meilahdessa minua ei sentään pidetty psykiatrisena potilaana, vaan minua hoidettiin POTS potilaana. Tyksissä kaikki oireeni esim jatkuva kuume, POTS ja kouristus kohtaukset ovat psykiatrisia ja IVIG hoitoa ei anneta, koska siitä on Tyksin mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä ja Meilahden papereihin kirjattu, "Aluksi IVIG hoidolla tilanne lähtenyt paranemaan, pulssi taso laskenut, pystynyt asumaan kotona, 100m kävellyt. Tehty ortostaattisen autonomisen hermoston tutkimus 23.1.2018, tuossa ortostaattisessa kokeessa syke- ja verenpaine reaktio normaalin rajoissa." kertomus, kuinka IVIG hoito minua auttoi ei merkitse Tyksissä mitään.

Luin myös Omakannasta, kuinka noin viikko sitten oli pidetty iso hoitokokous (minulle siitä kertomatta), jossa oli jokaiselta erikoisalalta korkea arvoinen lääkäri paikalla. Näistä lääkäreistä psykiatri oli antanut ainoan ehdotuksensa ja se oli, että minulla on toiminnallinen häiriö.

Kävin vihdoin video EEG:ssä, jossa saatiin kohtaus taltioitua ja aivosähkökäyrässä oli kohtalaisesti hidastuneita aaltoja, mutta ne eivät neurologin mielestä tarkoita mitään.

Hoitoni jatkuu terveyskeskuksessa, koska sairauteni on niin monimiotoinen ja haastava, että tk lääkäri on silloin paras ratkaisu. Ehdotin neurologille, että tehtäisiin poissulku tutkimukset esim PET-kuvaus korkeiden syöpä arvojeni takia sekä suljettaisiin esim mitokondrio sairaudet pois, mutta näin valtaisiin tutkimuksiin on kuulemma turha lähteä.

En tiedä, mikä sairaus minulla on, mutta joku aiheuttaa POTS:in ja hyvin invalisoivat oireet. Toivottavasti vielä joku päivä parannun tai selviää ainakin, mikä minulla on ja lääkärit joutuvat vastuuseen suoranaisesta heitteillejätöstä.


Hyvää joulun odotusta kaikille!☃️

💕Krista

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Traumatisoitunut lääkäreistä

On kulunut pitkä aika viime postauksesta. Tässä välissä on tapahtunut paljon asioita joten yritän kirjoittaa tekstin, vaikka olen kuumeessa ja oksetus on kova.

Vuonna 2015 sairastuin vakavasti. Kahden vuoden tutkimuksien jälkeen sain diagnoosin POTS. Minulle luvattiin useaan otteeseen IVIG hoitoa. En sitä kuitenkaan kertaakaan saanut. Brother Christmas otti minuun yhteyttä viime syksynä. He voisivat aloittaa keräyksen, että pääsisin yksityiselle tähän kokeelliseen hoitoon. Pääsinkin ja sänkypotilaasta kuntouduin pikku hiljaa ja pystyin liikkumaan itse kävellen asuntoni sisällä. Meilahti totesi autonomisen hermoston testein, että IVIG oli parantanut POTSini. Siitä huolimatta hoitoa ei jatkettu kunnallisella. Nyt POTS on palannut.
Tyksistä minulle suositeltiin hoidoksi fysioterapiaa, minkä tiedän huonontavat vointiani, mutta sen parantava voima on Tyksin johtavan lääkärin mukaan kiinni siitä uskonko ”hoitoon”. Minulla ei ole enää Tyksissä POTS diagnoosia vaan minua pidetään psykiatrisen potilaana siitä huolimatta, että n.20 eri kunnallisen psykiatria on minut arvioinut ja todennut, ettei mitään psykiatrista sairautta ole. No... pyysin sitten fysioterapiaa. Olen nyt ollut n.3kk kotona ja Tyks ei ole saanut sitä vieläkään minulle järjestettyä.

Nesteytystä en saa myöskään kotiin, koska kotisairaalan hoitajat kokevat tilanteen pelottavaksi, kun tilanteestani on noussut mediassa kohu. En kuitenkaan saanut nesteytystä myöskään päivystyksestä, koska minun pitää vain yrittää juoda niin kyllä se sitten joskus alkaa kuulemma sisällä pysymään. Kukaan ei ota minusta hoitovastuuta. Tk lääkärille olen liian sairas. Kotihoito hoitaa vain vanhuksia. Kotiutustiimi ei voi hoitaa yli kahta viikkoa. Kotisairaalan kanta tulikin jo selväksi. Tyksissä minulla ei myöskään ole hoitavaa lääkäriä. En tiedä edes, mistä saan pahoinvointilääkkeitteni reseptit uusittua. Kukaan ei suostu sitä tekemään. Minulle tarjotaan vaan arviointia jälleen kerran psykiatrialla.

Nykyään ambulanssi ei vie minua enää päivystykseen, koska neurologit kieltävät sen. Viimeisin tapaus syntymäpäivänäni 17.10 jolloin olin super iloinen, että sain viettää sen kotona eikä sairaalassa niinkuin aikaisemmat kolme vuotta olen viettänyt. Minut vietiin suihkuun makuulla ja tulin lepäämään sohvalle. Alkoi kova pääkipu ja oksetus. Aloin kouristamaan ja huutamaan apua sekavasti. Ambulanssi tuli pillit päällä ja oli nukuttamassa minut. Neurologille soitettiin ja kappas... minulle ei saa antaa mitään lääkkeitä. Perheenjäseneni soitti päivystykseen itse ja samalla ambulanssi miehistö otti ohjat omiin käsiinsä ja rupesi nesteyttämään sekä antamaan happea maskista. He soittivat myös neurologille ja lupa lääkitä kevyesti tuli. Kohtaus saatiin rauhoittumaan, mutta ei menemään kokonaan ohi. Ambulanssi hoiti minua 3h kotona. Lopuksi jäin kotiin ja sovittiin, että jos tilanne menee uudestaan erittäin pahaksi soitetaan uusi ambulanssi. Traumat jäivät tästäkin. Ei itse kohtauksesta vaan siitä, miten lääkärit kielsivät hoidon.

21v!
Ivigiä ei Tyksin sairaalan johtavan lääkärin mukaan saa, koska siinä voi olla haittoja. Kaikissa lääkkeissä on mahdolliset haittansa. Sanotaanko syöpäpotilaalle, että lääkkeessä on sivuvaikutuksia ja sinua ei siksi hoideta. Enkö ole jo kärsinyt tarpeeksi, että saisin hoitoa? Jos Tyksin ylilääkäreiden lapsi sairastuisi samoin kuin minä, eikö hänkään saisi mitään hoitoa? Ei kukaan vanhempi pysty katsomaan tälläistä lapsellaan saati, jos itse sairastuisi. Pelottavinta tässä on, että rahalla saisi hoitoa, mutta muuten ei. Eihän kellään ole varaa maksaa IVIGistä yksityisellä 10 000€ x 12(kk) niinkuin minulle on yksityisen neurologit ja muunkin alan lääkärit suositelleet.

Pelottavinta koko touhussa on se, että en enää uskalla mennä julkisen puolen sairaalaan. En enää uskalla mennä Tyksiin, koska tiedän, että edessä on kova tappelu ja minua pidetään psykiatrisena potilaana, koska POTS on Tyksin mielestä toiminnallinen häiriö ja toiminnallinen häiriö tarkoittaa Tyksin erään ylilääkärin mukaan psykiatrista sairautta, vaikka tämä on täysin väärä ajatus ja siitä on jo tehty muistutus. Saan kotona parempaa hoitoa/apua kuin Tyksissä, jossa lääkärit kieltävät asiat, mitkä voisivat auttaa minua ja suosittelevat asioita, jotka pahentavat tilaani. Silti en saa esim. sitä suositeltua fysioterapiaa. Ja kun nesteytystä en saa kotiin ja sitä ilman en selviä pitkiä aikoja, pitää päivä päivältä miettiä, miten selviän huomiseen? Mistä rahat mahdolliseen yksityisen nesteytykseen? Mistä rahat ivigiin? Kuka on hoitava lääkärini? Mitä tapahtuu huomenna tai entä ensi vuonna? Mikä minulla ihan oikeasti edes on? Kuinka kauvan tätä kitumista voi kestää? Ja se tärkein, kuka minua auttaa?

💕Krista
Instagram: @kkristta

P.S Kiitos jälleen kaikille ketkä ovat yrittäneet auttaa!💗

lauantai 18. elokuuta 2018

”Saatat kuolla koska vain”

Miltä tuntuvat nämä sanat. Ei niitä voi käsittää. Olen viettänyt 2 viikkoa Tyksissä. Tilanne meni pahaksi ja yritin sinnitellä kotona. Hirveät kivut ja pahoinvointi sekä kuume. Kouristelu. Ambulanssilla Tyksiin tarkkailuun. Siirto neurologialle. Kiinni piuhoissa. Rytmihäiriöitä. Verenkuva erittäin huono. Siirto sisätautiosastolle. Kroppa ei ota vastaan ravintoa edes suoneen. Kukaan ei tiedä, mitä tehdä. Lääkärin sanat:” Saatat kuolla koska vain”, eivät toisaalta yllättäneet. Hapetus romahti. Nyt yritetään pitää minua hengissä.

Tähän tiivistyvät viimeiset 2 viikkoani. Nyt odotan hoitokokousta 30.8, jolloin selviää, onko jotain tehtävissä. Toivon sitä todella, mutta ei uskalla toivoa liikoja. Voi olla hyvin mahdollista ettei mitään voi tehdä.

Hoitajat ovat olleet ihania💕 Kerrankin! Kiitos kaikille, ketkä yrittävät! ❤️

Päätän kirjoitukseni tähän, koska voimia ei ole. Kiitos kaikille tsemppi viesteistä. Ne auttavat jaksamaan!❤️  Onneksi lääketiede kehittyy koko ajan ja toivottavasti tarpeeksi nopeasti, jotta se pelastaisi henkeni.


💕Krista
// Instagram: kkristta

torstai 26. heinäkuuta 2018

Sairaanhoitopiirin vaihto Turkuun ja muutto tuntemattomaan

Uudenmaan sairaanhoitopiirin lääkärit totesivat:” Olemme tehneet kaiken, mitä pystymme. Tälläistä sairautta, kun sinulla on ei vielä tunneta. Sinulla on joku mystinen sairaus, mitä ei siis vielä tiedetä. Tarvittaisiin tutkija selvittämään tilannettasi.” Näin voi toki sanoa, JOS kaikki mahdollinen olisi tutkittu ja hoitoyrityksiä olisi tehty. Nyt Meilahti lyö kuitenkin lopullisesti hanskat tiskiin ja käännyttää kaikki lähetteet pois, eikä ota asiaani enää edes käsittelyyn. Tilanteeni huononee ja Meilahti on huomannut, että on ongelmissa tilanteessa, jossa minua olisi pitänyt jo perusteellisesti alkaa tutkia tasan 3vuotta sitten ja JOS mitään tällä hetkellä tunnettua sairautta ei olisi löytynyt olisi hoitokokeilut pitänyt aloittaa tai konsultoida ulkomaita, mutta papereistani lukee ettei ulkomaankosultaatiota saa tapauksessani tehdä. Herää kysymys, miksi?! Viikonloppuna olin Hyvinkään sairaalassa sillä sain ensimmäisen kovan kouristuskohtauksen sekä olin kuumeessa ja voin erittäin pahoin. Sain diagnoosin määrittämätön kuume, mutta kukaan ei ota sitä kuitenkaan selvittääkseen. Pyysin portatiivia eli kannettavaa käymälää. Minulle sanottiin, että kävele vessaan, et ole mitenkään vammainen. Sanoin, etten pysty ja voin yrittää lähteä vessaan pyörätuolilla, jos joku työntäisi minut sinne? Ei käynyt, koska käsissäni ei ole kuulemma vikaa. Lopuksi minua kehoitettiin pissaamaan sänkyyn, jos kerran tykkään olla märissä lakanoissa. Pidättelin vielä tunnin ja sanoin, että ihan oikeasti tarvitsen sen portatiivin. Sain vastaukseksi, ”Jaahas...” No lopulta kuitenkin sain portatiivin, mutta kyllä oli taas vaikeaa. Siispä aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Sairaanhoitopiirini vaihtuu ensi kuussa Turkuun Tyksiin. Muutto tuntemattomaan ja koko elämän vielä enemmän mullistuminen pelkän sairauden takia tuntuu pelottavalta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Toivon, että asiani eli ”minä” otetaan perinpohjaisesti kaikki mahdollinen huomioiden, uudelleen ilman ärsyynnystä vaikeasta arvoituksellisesta tapauksesta kunnolla käsittelyyn ja minua ainakin yritetään auttaa. Tärkeintä mielestäni on, että kaikki mahdollinen yritetään. Muuttokin Turkuun on siis edessä ensi kuussa. Toivottavasti kaikki menee hyvin. On vain erittäin surullista, että Suomessa joutuu tälläisen tilanteeseen. Uskomatonta. Nyt kuitenkin vain määrätietoisesti ja pelottomasti kohti uutta tulevaa. Jos joku lukee tämän tekstin ja huomaa, että meillä on hyvin samat oireet tai tuntee muuten harvinaisia sairauksia tai asiantuntevia lääkäreitä; pistä kommenttia! Osaisiko joku teistä auttaa?❤️

Päivät ovat pitkiä ja vaikeita yrittäen kestää oireita ja toivoisinkin, että jos Turun seudulla jollain on esimerkiksi koira, joka voi vain olla vierellä ja piristää, vaikka itse ei pysty mihinkään olisi mukavaa saada päiviin jotain piristystä edes joskus❤️ Koti ovelleni ilmestyi yksi päivä kaksi aivan ihanaa kultaista noutajaa yllätyksenä ja vaikka olin huonossa kunnossa oli minulla sen verran voimia, että rapsuttelin koiria ja ai että!😍 Kyllä jaksoi iloisin mielin kärsiä seuraavan yön oireissa, kun elämässä tapahtui jotain kivaa pitkästä aikaan! Oma koira olisi ihana Turussa, mutta sen aika on sitten, kun olen terveempi. Kaipuu kävelemään, metsään, uimaan rannalle ja kauppoihin on kova! Kavereita haluaisin nähdä, mutta minulla ei ole voimia siihen tällä hetkellä. 15min vierailut olisi hyvänä päivänä kivoja, mutta rankkoja. Jos jollain on helposti toteutettavia, omassa tahdissa hyvänä hetkenä kotona olevia asioita mielessä, mitkä saisivat jaksamaan tätä sairastamista (koira, musiikki ym.) ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan!

Jokatapauksessa Turku, näytä parastasi! Olen valmis kokeilemaan vielä tämän oljenkorren. Kiitos Nurmijärven kotisairaalalle! Kiitos parhaalle sosiaalityöntekijälleni! Kiitos kaikille ketkä ovat yrittäneet auttaa! 💗 Olette valitettavasti ainoat joita voi kiittää. 

Hyvää kesää kaikille lukijoille!🌸🌸🌸



💕Krista 
Instagram: kkristta