Tähän päivään olen tähdännyt niin pienestä asti kuin vain muistan. Tänään oli suunnistuksen nuorten MM-kisojen päätösmatka Suomen Tampereella. Joudun viettämään sen kuitenkin yliopistosairaalassa elämäni huonoimmassa kunnossa. Hoitoa en ole vieläkään saanut, koska "ylempi taho" ei ole siihen suostuvainen. Nenämahaletkua ehdotetaan, koska suun kautta syöminen ei pahoinvoinnin takia enää onnistu. Oksettaa jatkuvasti, vaikka nesteet ovat viimeiset kaksi viikkoa menneet suoneen ja ruokailemisestakin vain haaveilen. Ensi viikolla kuitenkin testit jatkuvat ja toivottavasti olisi luvassa myös jonkunlaista hoitoyritystä. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn, että hoitokokeilu aloitetaan ja vointi paranee. Muuta tässä ei voi enää toivoa kuin, että kroppa jaksaa sinnitellä ja hoidot aloitettaisiin ja ne vielä auttaisivatkin. Minuutti kerrallaan.
On ollut kuitenkin hienoa nähdä ja kuulla, kuinka ivig-hoitoa yksityisellä saaneet lapset ovat aloittaneet matkansa kohti terveempiä päiviä.
Sekä jos ja toivottavasti kun tästä kaikesta selviää, elämää osaa kyllä arvostaa aivan eri lailla kuin ennen, mutta valitettavasti luotto tasa-arvoisuuteen on kadonnut.
💕Krista
