Eutanasia

 Olen pitänyt pitkään taukoa blogini kirjoittamisesta sillä vointini on ollut hyvin huono. Olin kesällä saattohoito osastolla, jossa en kuitenkaan pystynyt kaikkien valojen ja äänien takia olemaan. Tämän lisäksi huoneeseeni tuli vähän väliä eksyneitä muistisairaita kuolemaa tekeviä vanhuksia ja lääkelistaani ei saatu mitenkään oikeanlaiseksi eli en saanut esim pahoinvointilääkettä jota olen nyt syönyt kohta 7 vuotta, koska se oli vain kadonnut jotenkin listalta. Olin siis vointini kanssa aivan pulassa paikassa, joka on tarkoitettu viimeiseksi paikaksi ja missä viimein pitäisi päästä lepoon. Tämän kaiken seurauksena pyysin päästä kotiin. Se ei onnistunut joten soitin itselleni kiireettömän ambulanssin ja lähdin kotiin ja totesin, että kuolen mielummin siellä. 

Sairaalassa

Tämän jälkeen lääkärini suivaantui ja sanoi ettei kestä katsella tätä enää ja aloitti minulla hoidot. Samalla minua pelotti, mutta olin todella TODELLA kiitollinen hänelle. Sain hoitoja 3kk ajan ja tämän takia en taaskaan uskaltanut päivittää mitään tilanteestani ettei hoitoja evätä minulta jälleen. Hoidot auttoivat. POTS katosi. Jaksoin paljon paremmin ja oireeni alkoivat hitaasti, mutta varmasti helpottamaan.

Hoitojen avun jälkeen ekaa kertaa ulkona

Neljänteen hoitoon kiireettömällä ambulanssilla mennessäni olin tämän kyseisen hoitopaikkani ovella paarien päällä ja yritimme mennä sisään. Hoitaja tuli kertomaan, että heillä on niin iso hoitajapula, niin paljon infektio potilaita ja niin vähän puhtaita huoneita käytössä ettei hoitoani voida toteuttaa ja minun on lähdettävä kotiin. Näin ollen lähdin samalla kiireettömällä ambulanssilla kotiin. Tämän jälkeen olin yhteydessä lääkäriini, että mitäs nyt tehdään niin mistään säännöllisistä hoidoista tai edes nesteytyksestä ei kuulemma ole sovittu eikä hän niitä suostu määräämään. Puhelumme loppui siihen, että hän toivotti jaksamisia.

Tässä vaiheessa ajattelin, että some hiljaisuuden voi ainakin Instagramin (kkristta) puolella rikkoa. Olin paremmassa kunnossa ja yritin tehdä niin paljon kuin kykenin. Olin kuitenkin kaukana terveestä. 

Nyt tähän päivään mennessä kuntoni on romahtanut täysin. Hoitojen teho on menetetty, koska sain niitä liian vähän aikaa ja nukun nykyään 16h vuorokaudessa sen lisäksi, että olen koko ajan kivuissa, pahoinvoinnissa ja kroppani on aivan AIVAN loppu. 

Nyt olen miettinyt vakavissani, että kerran Suomen ”hyvinvointivaltiossa” ei saa hoitoa kuin rikkaat ja rahalla yksityisellä, enkä kestä enää fyysistä olotilaani, jää ainoaksi vaihtoehdokseni eutanasia. Lähdin siis selvittämään eutanasian mahdollisuutta ja saisin kuin saisinkin eutanasian ja pääsisin vihdoin eroon 7 vuoden tuskasta sovitusti, MUTTA eutanasia on niin kallis prosessi ettei Kelan etuuksilla elävällä ole siihen mahdollisuutta. Eli edes eutanasia ei ole mahdollinen, jos taskussa ei ole kymppitonneja ylimääräistä.

Tänään puhuin taas/vihdoin lääkärini kanssa ja hänen hoitonsa minulle oli, että tsemppiä ja koita kestää. Kerroin, että yksityisen puolen lääkärilläni olisi nippu tutkimuksia joita voitaisiin tehdä ja jos näistä löytyisi jotain olisi kunnallisen pakko aloittaa jonkunlaiset vahvat hoidot (esim. IVIG) ja näin ollen voisin parantua. Tämän jälkeen kysyin, että voisiko hän kirjoittaa tutkimuksiin maksusitoumuksen. Se olisi tällä hetkellä viimeinen oljenkorteni, mutta ei kuulemma kunnallisella ole varaa kirjoitella minulle maksusitoumuksia, että kuulostaa hyvältä, mutta koita hankkia itse rahat.

Kiitos kehitysmaa Suomi, että 6,5 vuoden käsittämätön tuskani kipeänä neljän seinän sisällä pilkkopimeässä huoneessa jatkuu edelleen. Aikaisemmin olen aina sanonut etten toivoisi ME/CFS/POTS sairautta edes pahimmalle vihamiehelleni, mutta nyt haluaisin kyllä tietää, saisiko Suomessa hoitoa tähän neuroimmunologiseen sairauteeni, jos Suomen kunnallisen puolen johtavassa asemassa olevien lääkäreiden lapset sairastaisivat tätä samaa sairautta? Tämän kohtaloni takiako Suomen veteraanit ovat taistelleet meille "hyvinvointivaltion" oman henkensä uhalla?

🤍Krista Lahtinen

Instagram: kkristta

Sähköposti: krista.lahtinen97@gmail.com

1kk elinaikaa. Hoitovirhe. Hyvästit tärkeimmille

 En ole kirjoittanut vähään aikaan mitään, koska olen odottanut, että asiat selkiintyisivät. Sain marraskuussa tiedon, kun teetin yksityisesti geenitestit, että minulla on mitokondrio kompleksi 1 puutos. Minulla on siis geenivirhe eli mitokondriosairaus. Tätä ei ole julkisella haluttu tutkia, vaikka olen useasti pyytänyt ja lähetteitäkin on genetiikan polille mennyt. 

Alkushokin jälkeen olen toipunut sillä puhelimen välityksellä minulle kerrottiin, että vaikka sairauteen kuolee, olen jo nyt vanhan ikäinen elääkseni hengissä sairauden kanssa. Tällöin kukaan minua näkemättä sanoi, että minulla on vielä aikaa ja älä ajattele kuolemaa. Voit kuolla kolarissakin ennen kuin sairaus minua vie.

Olin kuitenkin nyt vihdoin poliklinikkakäynnillä ja lääkäri näki minut. Kerroin, että olen tämän vuoden puolella turvonnut 20kg ja oireeni. Silmästä silmään katsoen hän totesi, noin kuukausi. Sinulla on luultavasti aikaa elää noin kuukausi. Toivon kipinä palaa kuitenkin vieläkin, koska onhan minulle ennenkin näitä elinajanodotteita annettu. Kirjoitan tätä yöllä, koska heräsin taas kipeänä ja miettien mitä teen. Jossain on pakko olla ovi ulos tästä kaikesta. Jos olisin rikas olisi mahdollisuuteni elää paljon korkeammat, koska jälleen kerran yksityiseltä olisi saatavissa kokeellista hoitoa. Nyt menehdyn hyvinvointivaltiossa, jossa byrokratia ja raha näköjään ovat pääroolissa. Ei siis mitään hätää. Älkää vain sairastuko harvinaisesti tai silloin toivokaa lottovoittoa. 

En halua lähteä vielä, mutta jos lähden, olen tehnyt kaikkeni etten lähtisi. 

MUISTAMISET: (Tunnistat itsesi kyllä kirjaimista. Yksityisyyden suojan takia ei koko nimiä yksityishenkilöiltä.)

LM: Tärkeimpäni. Kannattelijani. Ansaitset vain parasta. Ikuisesti.

TT: Kiitos kamalalle sairaudellemme, että tutustuttiin. Olet kuin siskoni. Sinun kanssa on itketty ja naurettu. Jääräpäisin ihminen kenet tiedän. Kaikkien pitäisi ottaa mallia sinusta. Tiedät, kuinka tärkeä olet.

VK: Paras kaverini välimatkasta huolimatta. Aina.

MK: Sinulle voi aina soittaa. Sinä olet syy siihen, että koko sairauteni vihdoin löytyi. Sinulle olen itkenyt ja nauranut puhelimessa jopa keskellä yötä. Et ehkä tiedä, kuinka tärkeä olet, mutta olet todella tärkeä. Kiitos, että olet olemassa.

JN & AN: Jos jonkun kanssa pääsisin urheilemaan tai vain viettämään aikaa, olisi se te. 

RJ: Varaäitini. Haluisin olla kuin sinä. Olet maailman rakastavin ihminen.

JM: Kiitos, kun kuljit matkaa mukanani ja olit hoidoissa tukenani. En olisi pystynyt niihin ilman sinua.

Mummu ja pappa: Olette kuin vanhempiani.  En olisi selvinnyt ilman teitä. En urheillessa enkä näinä vaikeina aikoina. 

Olli Erkola, Olli Polo, Brother Christmas (Ari Koponen): Uskoitte minuun ja autoitte minua kaikin mahdollisin tavoin, kun kukaan muu ei enää uskonut. Mahdollistitte elämäni jatkoajalla. Kaksi maailman parasta lääkäriä ja hyväntekijä joiden pitäisi saada paljon arvostusta, mutta sen sijaan heitä yritetään estää auttamasta. Jos minulla olisi mahdollisuus, seuraisin jalanjälkiänne ja yrittäisin auttaa ihmisiä, ketkä ovat heikoimmassa asemassa. 

Jos tämä jää viimeiseksi postauksekseni olen hyvin pettynyt Suomen julkiseen terveydenhuoltoon, Nurmijärven vammaispalveluun sekä Nurmijärven kotisairaalaan.

💕Rakkaudella Krista

Instagram: kkristta

krista.lahtinen97@gmail.com

Odotatko HUS ensimmäistä kuolemaa vai itsemurhaa? Ylilääkäri:"Onneksi tuli korona!"

 Olen pitänyt tarkoituksella hiljaiseloa sillä ajatuksella, että saisinko tällöin parempaa hoitoa. HUS:sia selvästikin ärsyttää, että tuon potilaiden tilannetta julki viimeisillä voimillani. Mutta nyt olen päättänyt rikkoa hiljaiselon sillä Suomen terveydenhuollon toiminta on aivan käsittämätöntä. 

Ajattele tilanne, että olet viisi vuotta kahlittuna sänkyysi täysin pimeään huoneeseen ja kärsit koko ajan kovissa tuskissa. Et tiedä enää, mikä päivä on tai onko pääkipu jatkunut kaksi vai viisi päivää, etkä tiedä enää mitä muut ikäisesi tekevät. Et ole kuullut vielä, että kaupoissa on itsepalvelukassat, etkä muista miltä tuntuu kävellä, saatika olla kaupassa. Olet kahlittuna omaan kroppaasi sekunnista toiseen.

Terveydenhuollon ”mustia väyliä” pitkin korviisi kantautuu, että tässä niin sanotussa ME/CFS/POTS potilaiden hoitopaikassa yliopistosairaalan Toiminnallisten häiriöiden polilla neurologisesti sairaista potilasta puhutaan, että heillä on vähän enemmän ”risukasoja” elämässään kuin muilla ja että onneksi tuli korona niin ME olemme hetken niin sanotusti pois jaloista ja hiljaa. Tätä puhetta kuuntelee 800 oppilasta ja lääkäriä. Kuulostaako normaalilta? Lisäksi saat kuulla, että hoitokokeilu on vihdoin vuoden päästä alkamassa asialla jota jo kaikki vakavasti sairaat ovat kokeilleet esim 5 vuotta sitten ilman apua. Hoito ohjeita voi olla luvassa joskus kahden vuoden päästä...

Palaten omaan tilanteeseeni pitkästä aikaa, viikko sitten pyörähdin teholla ja muutenkaan kunto ei ole edennyt. Täällä pimeässä huoneessa odotan, että joku pelastaisi minut. Tarvitsin ennen teholle joutumista nesteytystä kuivumisen takia, mutta kun ambulanssi soitti kotisairaalaan ja ensihoitaja aloitti lauseen sanomalla nimeni oli vastaus ettei nestettä tai apua tule. Vain koska kotisairaala kuuli nimeni. Lisäksi puhelimessa oli sairaanhoitaja ei lääkäri. Normaalia?

Haluaisinkin esittää kysymyksen odottaako HUS ensimmäistä suomalaista kuollutta ME sairauteen vai voisitteko vihdoin toimia niinkuin WHO maailman terveysjärjestö ja luokitella ME sairauden neurologiseksi ja Norjan tavoin pyytää anteeksi potilailta? On vaikea myöntää tehneensä virheen, kun puhutaan vielä isoista rahasummista, mutta oikeilla tutkimuksilla ja hoidoilla säästettäisiin loppupelissä valtavasti rahaa ja jossain vaiheessa ihmishenkiä, sillä tämä tilanne ei ole normaali kaksikymppisen elämäntilanne ja ulkomailla ollaan nähty sekä sairauteen kuolleita, että täysissä järjissä tehtyjä itsemurhia jopa lasten kohdalla, kun apua ei saa enää mistään ja fyysistä tuskaa ei enää vain kestä.

💕Krista

//Instagram: kkristta

//media: krista.lahtinen97@gmail.com

Rahastusta potilaiden hengillä? Maria Nordinin eroon oireista kurssi sekä toiminnallisten häiriöiden poliklinikka

Viime postauksessa luulin kertoneeni, kuinka toiminnallisten häiriöiden klinikka oli pohjanoteeraus. Nyt kuoppa syvenee. Mediassa ja jopa TV uutisissa toiminnallisten häiriöiden klinikan lääkäri kertoo, että häntä maallitetaan ja ihmettelee sitä sekä samalla kertoo, että  maksullinen DNRS-terapia sekä Maria Nordinin eroon oireista kurssi on hyvä asia ja he suosittelevat polillaan sitä. Nämä terapiat ovat täysin kokeellista hoitoa ja sehän ei ole sallittua Suomessa varsinkaan ME/CFS sairauteen...ristiriitaista. Haluan painottaa, että HUS on yliopistosairaala(!!!) ja he suosittelevat näin ollen vaihtoehtohoitoja. Valviran näkemyksen mukaan näissä tilanteissa terveydenhuollon ammattihenkilön ei tule käyttää terveydenhuollon ammattinimikettä, sillä terveydenhuollon ammattihenkilön ei tule antaa tai tarjota vaihtoehtohoitoja terveyden- ja sairaanhoitoon kuuluvana, ammattitutkintonsa mukaisena hoitona.

Aikaisemmin minulle suositeltiin vain fysioterapiaa polilta, mutta nyt vaikka en ole hoitosuhteessa poliin on sieltä kirjoitettu Omakantaani, että ”Yksi vaihtoehto on HUSin keväällä 2020 alkava toiminnallisten häiriöiden nettiterapia.” Anteeksi mikä? Suuni loksahti auki vihasta ja naurusta. Huomatkaa myös, että täysin vieras lääkäri kirjoittaa Omakantaani suosituksia ilman, että olen edes hänen polin asiakkaansa.

Samaan aikaan Maria Nordin kauppaa itse kehittelemäänsä (hän ei ole lääkäri tai terveydenhuollon ammattilainen) kurssiaan. Laitoin hänelle viestiä, että saisinko kokeilla kurssia ja kirjoittaa siitä blogiin. Hän laittaa minulle mm. näin yksityisviestiä:” Toinen vaihtoehto on, että sovimme että ostat itse kurssin ja jos koet hyödylliseksi niin voidaan tehdä vaikka 1000€ arvoinen yhteistyö.” Kieltäydyin sillä kerroin olevani hyvin skeptinen kurssia kohtaan. Olen kuitenkin nyt mielenkiinnosta kokeillut tätä hänen kurssiaan 5kk ajan ja vointini on vain romahtanut. Kun kysyin Maria Nordinilta, mitä teen, kun en kestä ollenkaan valoa ja saan siitä sietämätöntä kipua, hän käski pyytää halausta. Ei saa mainita oiretta eikä ongelmaa vain pitää pyytää halausta. Marian sanoin näin:”Haasteeni on valo, valo aiheuttaa tuntemuksia silmissä. minulla ei ole niin turvallinen olo. Mutta mieti tarvitseeko sanoittaa. Mitä ”hyödyt” siitä että kerrot? Tukea? Läheisyyttä? Voisitko saada hyödyn muuten? Voisitko pyytää halausta.” Lisäksi:” Voit pyytää näitä kertomatta haasteistasi.” Kurssilla käsketään esim koputtamaan itseään rintaan ja sanomaan ”Ihana rakas Krista”. Voi toimia mielenterveysongelmissa, mutta ei valitettavasti WHO:nkin eli maailman terveysjärjestön luokitteleman neurologisen ME/CFS sairauden kanssa.

PÄIVITYS: Maria Nordin uhkaa minua tämän tekstin takia juristilla.

Puhuin myös eilen omalääkärini kanssa ja kysyin, että mitä teen kun minulla on täysin sietämättömät kivut? Hän sanoi, että voi laittaa uuden lähetteen toiminnallisten häiriöiden polille. Kieltäydyin. Sanoin, että voiko hän tehdä lähetteen sairaalaan, koska minulla on juuri nyt akuutisti aivan sietämättömät kivut? Ei. Lähetteitä ei tehdä enää muualle kuin toiminnallisten häiriöiden polille. Kysyin suoraan, että pitääkö minun hypätä katolta, jotta pääsen pois tästä kivusta ja hän vastasi vaihtamalla puheenaihetta naureskellen. Ja ei hätää, en ole hyppäämässä katolta. Enhän siihen edes pystyisi, mutta minua oikeasti pelottaa, mistä saan apua.

Nään luvuista, että blogi postauksiani luetaan useita kymmeniä tuhansia kertoja, jopa satoja tuhansia joten juuri sinä tai omainen joka sairastaa ”toiminnallista häiriötä” mielellään ME/CFS/POTS sairauksia, kerro kommentteihin, oletko sinä saanut hyvää hoitoa? Joukossa on voimaa!❤️

💕Krista
Instagram: kkristta

Toiminnallisten häiriöiden poliklinikan ”hoito”

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään sillä olen hirveän huonossa kunnossa. Nyt haluan avata kuitenkin teille, kuinka minua on hoidettu. Joulukuussa ”pääsin” toiminnallisten häiriöiden polin asiakkaaksi. Olin hyvin skeptinen tätä polia kohtaan, koska minulla ei ole toiminnallista häiriötä. Kuulin kuitenkin, että ME/POTS sairaudesta paljon tietävä lääkäri hoitaisi minua ja kerkesin jo vähän innostua. Neurologi kävi kotikäynnillä ja totesi, että hyötyisin merkittävästi/paranisin IVIG hoidolla, mutta minun täytyy ymmärtää, että Suomen terveydenhuolto on hyvin byrokraattinen ja näin ollen en hoitoa tule saamaan. Sen sijaan voin saada fysioterapiaa.

Vointini meni niin huonoksi, etten pärjännyt enää kotona joten minut otettiin tk:n vuodeosastolle neljän hengen huoneisiin joissa muistisairaat huusivat ja valot olivat kirkkaina, joten sain jatkuvasti kohtauksia. Lisäksi osastolla oli noro epidemia. Koska huomattiin hyvin nopeasti etten kestä neljän hengen huonetta olin seuraavan viikon tk:n suihkussa sänkyni kanssa. Saattohoitolääkäri kävi tänä aikana kerran katsomassa minua, mutta mitään olotilalleni ei tehty. Seuraavalla viikolla oli tullut käsky ettei minua saa pitää enää suihkussa ja palasin neljän hengen huoneeseen. Soitin kohtauksessa 3h soittokelloa ja lopuksi jouduin pyytämään läheiseni kantamaan minut autoon ja takaisin kotiin. Kukaan tk:sta ei kysellyt perään, että mihin katosin.

Yritin kaksi viikkoa tavoittaa toiminnallisen polin kaikkia työntekijöitä, mutta kukaan ei vastannut. Ei ole edelleenkään vastannut ja vointini ollessa todella huono minut vietiin Meilahden päivystykseen, jossa sanottiin, että meillä ei täällä ole toiminnallista päivystystä joten lähde kotiin. Makasin tällöin päivystys huoneen lattialla enkä pystynyt nousemaan. Sanoin, että kantakaa minut sitten ulos täältä, jos ette oikeasti suostu auttamaan minua. Niin minut kannettiin ulos, josta ambulanssilla menin Hyvinkään sairaalaan ja sieltä ambulanssilla kotiin.

Tässä vaiheessa pyysin psykiatrista tukea, koska en enää kestä tilannetta. Minulle sanottiin etten voi saada psykiatrista tukea, koska silloin minulla olisi kaksi psykiatrista hoitavaa tahoa. Ahaa... eli toiminnallinen poli onkin siis sama asia kuin psyk poli...

Viimeisen viiden päivän aikana vointini on lähtenyt totaalisen lapasesta ja kun soitimme ambulanssin ambulanssi kuski soitti minun numerooni, että ihanko oikeasti tarvitset muka sairaalaa? Pitääkö meidän muka oikeasti taas tulla sinne? Eihän kukaan sinua auta kuitenkaan... Ambulanssi kuitenkin tuli ja vei minut Hyvinkään sairaalan tk:n päivystykseen, jossa en pystynyt puhumaan ym, mutta lääkärin neurologin Meilahden konsultaatiossa on kerrottu, että olen asiallinen, orientoitunut ja tila on sama vanha kroonistunut ja mitään ei saa tehdä. Lähtiessäni ambulanssilla sairaalasta minulle sanottiin, että jos minun sairautta sairastavat potilaat hoidettaisiin olisi sairaalan rahat loppu jo tammikuussa. Jep... Nythän tämä touhu vasta halvaksi tuleekin esim kunnalle, joka joutuu maksamaan 24/7 henkilökohtaisen avustajani luultavasti loppu ikäni, koska minua ei hoideta eikä minusta koskaan tule veronmaksajaa vain sosiaalietuuksien käyttäjä.

Kotiin tullessani kiljuin seuraavat 6h kivusta.

Minun oli näin ollen pakko lopettaa toiminnallisen polin asiakkuus. Sieltä minua tuntematon lääkäri, joka ei ole koskaan minua siis nähnyt tai puhunut minulle lopetti 6kk jatkuneen nesteytykseni ja määräsi omalääkärini hänen mieleisekseen.

Tänään puhuin tämän uuden tk:n omalääkärini kanssa, joka ei onneksi nyt olekaan omalääkärini vain joku muu. Hän sanoi minulle, että minulta ei saa enää tutkia mitään, minua ei saa viedä enää päivystykseen tai ottaa osastolle ja olen itse vastuussa verikoe tuloksistani kerran en ota aurinkoa ja ulkoile. Yleensä hän tekee ”meidän kaltaisille potilaille”, mitä tämä ikinä tarkoittaakaan M1 lähetteen eli pakkohoito lähetteen psyk sairaalaan. Pelottava ihminen. Reseptejä täytyy myös kuulemma muokata, koska en voi noin vain syödä lääkkeitä esim Panadolia. Lääkkeitä ei ”meidän kaltaisille potilaille” kuulemma koskaan saisi edes määrätä.

Nyt olen kotona sängyssä ja en enää ymmärrä. Tekisi mieli kirjoittaa tähän kaikki maailman kirosanat. Kiitos kiduttamisesta ja elämäni tuhoamisesta Suomen huippu terveydenhuolto.

🖤Krista
Instagram: kkristta

Jeppe koira pelastaa hengen

Jeppe on 4,5 vuotias karjalankarhukoira. Jos et ole lukenut aiemmin blogiani sairastan itse harvinaista neurologista sairautta nimeltä POTS. Sairastuin itse muutama viikko Jepen meille muuton jälkeen. Häntä ei koulutettu mitenkään itse sairauteeni sillä eihän edes kunnolla vieläkään tiedetä, mikä minulla on ja Jeppe oli tarkoitettu hirvikoiraksi ja hyvin hirviä haukkuukin! Pystyin kouluttamaan Jepen vielä hirvimetsälle, mutta sitten sairauteni eteni niin, että Jeppe käy nykyään toisen perheenjäsenemme kanssa metsällä.

Sairauteeni kuuluu kouristelut ja pyörtymiset ym. Tänä kesänä Jeppe meni olohuoneeseen haukkumaan hyvin vihaisesti ja perheenjäseneni ei aluksi yhtään ymmärtänyt, miksi Jeppe toimii näin. Jeppe kuitenkin ohjasi perheenjäseneni edelleenkin hyvin vihaisesti haukkuen minun luokseni sänkyyn, jossa olin nukkuessani mennyt tajuttomaksi. Kiitos Jepen, apu tuli ajoissa perille.

Nykyään Jeppe käy säännöllisin väliajoin tarkistamassa vointini ja jos olen erityisen kipeä hän jää makaamaan päälleni ja odottaa, mitä tapahtuu. Paraneeko olo ja Jeppe poistuu vai huononeeko se ja alan esim kouristamaan, jolloin Jeppe ilmoittaa sen niin kovalla haukulla, että varmasti joku tulee hätiin❤️

En siis tarvitse enää ihmistä koko ajan samaan huoneeseen, koska Jeppe käy tarkistamassa vointini. Ainut, että Jeppe ei tykkää tipasta kädessäni tai happiviiksistä. Ne se olisi kovin halukas ottamaan pois😅

Vaikka Jeppe onkin minun sankarikoirani myös hän joutui viime viikolla pulaan. Jeppe ui hirven perässä 2 asteisessa vedessä ja kangistui, mutta karikko tuli onneksi vastaan. Jeppe sai lopulta pelastuslaitokselta venekyydin rantaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ajattelin, että kun en pääse enää Jepen kanssa metsään emme olisi niin läheisiä, mutta sairaus on vain lähentänyt meitä! Sanonta, ”Koira on ihmisen paras ystävä.” pitää todellakin paikkansa!

💕Krista
Instagram: kkristta

Miten kohdata vakavasti sairas?

Olet ystävä:
1. Laita hänelle viestiä/soita, vaikka hän ei vastaisi, tee se myöhemmin uudelleen. Älä oleta, että hän jaksaisi välttämättä ottaa itse yhteyttä kipeänä.
2. Jos sairas peruu tapaamisen, älä suutu. Hän kyllä haluaisi nähdä, mutta ei pysty sillä hetkellä.
3. On hyviä ja huonoja päiviä. Älä vertaa sairastuneen ulkonäköä hänen vointiinsa. Älä myöskään ihmettele, jos hän eilen ei kyennyt samaan kuin tänään.
4. Jos hän pyytää lepoa, anna lepoa. Se voi tarkoittaa pimeässä hiljaisessa huoneessa paikallaan potilaan vieressä istumista. Se merkitsee kuitenkin potilaalle paljon.
5. Älä voivottele! Joskus on ok olla surullinen, mutta luultavasti potilas on kuullut jo tarpeeksi voivottelua.
6. Kysy, miten voisit auttaa? Älä sano ettet osaa auttaa ennen kuin olet kysynyt.
7. Muista, että ystäväsi/potilas on edelleen se sama ihminen kuin ennen sairastumista!

Olet terveydenhuollosta:
1. Kohtaa potilas. Älä lue vain hänen potilaskertomuksia vaan nää potilas kasvokkain.
2. Kuuntele, mitä potilaalla on sanottavana.
3. Ota potilaan mielipide huomioon hoidossa.
4. Anna potilaalle aikaa. Se on parempi kuin huonosti hoidettu potilas, joka saattaa joutua palaamaan taas esim päivystykseen.
5. Tee potilaan kanssa yhteisymmärryksessä suunnitelma.
6. Älä oleta, että jokainen joka on kokenut esim onnettomuuden oireilee myös psyykkisesti!
7. Tee suunnitelma myös siitä, miten toimitaan, jos edellinen suunnitelma ei toimi.
8. Älä vähättele tai vuorostaan voivottele sairautta, jos et ymmärrä/tiedä siitä mitään!
9. Muista, että potilas tuntee itsensä parhaiten, vaikka ei lääkäri olekaan.
10. Ole tarkkana potilaskirjauksissa sillä pienikin epäkohta voi saada seuraavan lääkärin ajattelemaan jotain virheellistä. Oleellista olisi kuitenkin ettei lääkärit vaihtuisi vaikeasti sairaalla potilaalla.

P.S nämä ovat vain minun mielipiteitäni.

💕Krista
Instagram: kkristta