Taistelua tuulimyllyjä vastaan

Alamäki on alkanut. Ivigistä on nyt 4kk aikaa ja POTS on palannut. Jatkuvaa 38 asteen kuumetta, syke seistessä 170, jatkuvaa pääkipua ja migreeniä. Kovia vatsakipuja ja pahoinvointia ym. Olen pimeässä huoneessa piilossa valolta ja yritän jaksaa hetki kerrallaan uskoen, että kohta helpottaa. Olen edelleen terveyskeskuksen hoidettavana, vaikka sieltä laitetaan jatkuvasti lähetettä Meilahteen, koska tk lääkärit toteavat etteivät osaa minua hoitaa. Meilahti kääntää lähetteet suoraan Hyvinkäälle ja sieltä tulee kirje, että kaikki on tutkittu ja minut on hyvin hoidettu. Ei kyllä ihan siltä tunnu. Nyt Meilahteen lähtevä lähete myös katosi matkalla jonnekin, sillä terveyskeskuskesta sanotaan, että lähete on tehty ja käsketään soittamaan Meilahteen. Meilahdesta kuitenkin sanotaan, että täällä ei ole uutta lähetettä, soita terveyskeskukseen...

Lääkärit kirjoittavat myös ihan mitä sattuu papereihini. Esimerkiksi vasemmasta korvastani on mennyt yhtäkkiä kuulo ja kun kävin Hyvinkäällä kuulotutkimuksessa diagnoosiksi oli laitettu masennus, vaikka en edes jutellut lääkärin kanssa. Kuulon katoamista ei saa myöskään tutkia tarkemmin sillä ”kaikki on jo tutkittu”. Soitin Hyvinkäälle ja he pahoittelivat vahingossa laitettua diagnoosia ja eivät kuulemma osanneet poistaa sitä. Ylilääkäri yritti kuulemma myös, mutta diagnoosi ei ole vieläkään poistunut. Samoin kaksi päivää sitten jouduin ambulanssilla Hyvinkäälle. Ambulanssissa oli loistavaa kohtelua. Hyvinkäälle päästyäni minulle tultiin tuomaan kuumeeseeni kuumelääkettä. Vatsakipu oli sietämätöntä. Lääkäri tuli kertomaan, että ei ole mitään akuuttia leikattavaa, joten minun pitäisi siirtyä terveyskeskukseen. Kysyin, mitä tehdään jatkuvalle kuumeelle. Hän ei tiennyt, eikä halunnut ottaa kantaa asiaan, mutta terveyskeskukseen pitäisi mennä. Lähdin kotiin. Eilen luin Omakantaani. Sen mukaan minulla ei ollut kuumetta. En myöskään ollut antanut tehdä tutkimuksia. Soitin 7 kertaa Hyvinkäälle ja sain lopulta vastaukseksi, että voin tehdä muistutuksen, jos tekstissä on virheitä. Siihen ei nyt voimani riitä.

Sairaalaan en haluaisi enää mennä, mutta samalla haluaisin kyllä ehdottomasti sairaalaan, jos sieltä saisi apua. Onneksi viimeisen Ivigin jälkeen kohtauksia on ollut vain muutama. Kuvassa nautin hetken ulkona olosta ihanan koiran kanssa, joka tuli yllättämään minut. Kunpa näitä hetkiä olisi enemmän. Tällä hetkellä keskitän voimani siihen, että jaksan käydä vessassa. Sen takia blogikaan ei ole päivittynyt. Haaveilen suihkussa käynnistä.

💕Krista
//Instagram: kkristta