Kun elämä muuttuu kertaheitolla

Vuonna 2015 tulevaisuuteni näytti juuri siltä, mitä olin aina halunnut. Kesäkuussa 2015 olin EM-kisoissa Portugalissa ja vaikka olinkin sairastellut paljon ja käynyt monissa poskiontelo leikkauksissa, oli silti mukavaa päästä kisaamaan. Sain kuitenkin Portugalista ameban, jota ei ole vielä tähänkään päivään mennessä saatu häädettyä. Tämän seurauksena olen saanut dysautonomian ja  POTS:sin. Kärsin siis joka päivä kovasta pahoinvoinnista, vatsakivuista, migreenistä ja pulssini elää omaa elämäänsä. Seistessä sykkeeni on keskimäärin 160, eli jo istuessa tuntuu kuin olisi lenkillä.

Valmistuin kesällä 2016 ylioppilaaksi ja tavoitteeni oli lähteä opiskelemaan oikeustiedettä syksyllä. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että olen ollut 3kk sairaalassa ja kotiin pääsyä ei ole vielä näkyvissä. Lääkärien mukaan kilpa urheilu on haudattu ajatus ja ylipäänsä normaaliin elämään pääseminen tulee olemaan haaste. Nyt mietinnässä on, mitä voisin opiskella ainakin aluksi kotoa käsin ja missä ammatissa pystyisin toimimaan.

On erittäin vaikeaa sisäistää, kun jouluaattona lääkäri tulee kertomaan, että urheilu ura ja opiskelu on nyt ohi ja tässä sinulle lääkärin todistus sairaseläkettä varten. No... eikai tästä ole suunta kuin ylöspäin.

Blogini kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun koko elämä pitää suunnitella uudelleen ja millaista on elää, kun koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tai edes tunti tuo tullessaan. Yritän kertoa kuitenkin aiheista, mistä pidin jo ennen sairastumista eli esimerkiksi liikunnasta ja ruuasta sekä tietenkin siitä, kuinka pikkuhiljaa alkaa matkani kohti parantumista.

Tällä hetkellä on voitto, jos saan jotain ruokaa syötyä ja "treenaan" 5min päivässä istuma asennossa lihaskuntoa, jossa syke pysyy edes vähän kontrollissa. Ruokavalioni on suolistolle mahdollisimman mukava eli gluteeniton, maidoton, sokeriton, eikä punaista lihaa. Toimin kuitenkin päivittäin ravintoterapeutin ja fysioterapeutin sekä tietenkin lääkäreiden kanssa, jotta tilanne menisi enää vain parempaan suuntaan. 

Kesäkuun tavoite on: Kävellä 500m! Sitä kohti siis, vaikka se entisestä urheilijasta naurettavalta kuulostaakin. Eli eikun kesää odotellessa.

💕Krista